Manuaali kannattaa muistaa

Alussa Pankreaksen mieli oli tyhjä. Sitten hänen tajuntaansa alkoi kerrostua ympäröivän todellisuuden lähettämiä signaaleja, hälyttäviä sellaisia. Kun niitä oli kerrostunut eri tasoisiin puskurimuisteihin ja muihin FIFO-periaatteella operoiviin keräilyjärjestelmiin, joiden tarkoitus oli lähinnä pitää Pankreas levossa silloin kun Pankreaksen mielessä oli tarpeellista suorittaa jotakin tärkeää, signaalit tulvivat yli ja napauttivat varsin epäystävällisellä tavalla Pankreaksen aivojen neurokytkimiä, jotka asettuivat uuteen asentoon sallien neuronien sähkövirran saavuttaa siihen asti levossa olleita alueita.

Ja niinpä liikkeelle syöksähti erinäinen koktail Pankreaksen retikulaarista aktivaatiojärjestelmää sääteleviä aivokemikaaleja, jotka tulvivat reseptoreihin riehakkaasti pompahdellen. Siis vähän samaan tapaan kuin ärsyttävän tekopirteä ihminen tervehtii ärsyttävän tekopirteästi kaamosmasennuksen vaivaamia ihmisiä, jotka kaikkien mieluiten olisivat aivan yksin ja aivan hiljaa pienessä pimeässä kolossaan, mutta joiden on jostakin syystä juuri sillä hetkellä aivan pakko oleskella juuri siinä missä oleskelevat. Reseptorit kuitenkin hyväksyivät tyynellä stoalaisuudella kohtalonsa ja toimittivat äkkiä tehtävänsä päästäkseen siitä eroon, kuten kaamosmasennuksen vaivaavat ihmisetkin tuppaavat tekemään, jos eivät sitten vajoa syvään katatoniaan kesken työpäivänsä, ja siirsivät viestiä eteenpäin eri aivoalueille kohti vääjäämättömäksi käyvää lopputulosta. Pankreaksen mieli heräsi ja alkoi havainnoida todellisuutta.

Ensinäkin, kuten Pankeras pian havaitsi, todellisuus oli varsin epämiellyttävä. Hänen kehonsa vaikutti makaavan jonkinlaisen levyn alla, hyvin pienessä tilassa käpertyneenä erittäin lihaksia jäykistäväiseen asentoon, josta nouseminen aiheuttaa yleensä varsin ikävää puutuneisuutta ja kipua. Lähempi tarkastelu osoitti, että levy oli mitä ilmeisimmin tiskipöytä, jonka alakaapissa noin kolmasosa Pankreaksen kehosta oleskeli, loppujen osien maatessa merkillisessä suorakulman tapaisessa asennossa sen ulkopuolella. Lisäksi tiskipöydän tiskialtaan putken halkeamasta tihkui vettä, joka muodosti pikku hiljaa pisaroita, joita oli alun perinkin syyttäminen siitä, että Pankreaksen mieli oli herännyt. Toisekseen, todellisuus oli aivan väärä.

Pankreaksen kokemassa todellisuudessa oli niin paljon virheitä, että hänen mielensä päätti nopeasti siirtyä ns. Pankreaksen Hätätilakäytäntöön ™ ja kytkeä pois päältä kaikki osiot, joista ei sillä hetkellä olisi apua. Näihin kuului iso osa viimeksi tallennetusta pitkäkestoisesta muistista, varmuuden vuoksi parin, kolmen päivän osalta, arkaaiset fight-or-flee-systeemit, jotka olisivat vain aiheuttaneet hätäännystä, sisäeritysjärjestelmän lähettämät vaurio- ja puutostilasignaalit (viimeinen asia mitä Pankreas nyt kaipasi olisi krapula, sen voisi käsitellä kyllä myöhemminkin), noin puolet kaikesta sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvästä hässäkästä, sillä ketään muita ei tilassa näkynyt, osan korkeampien symbolifunktioiden käsittelyä (tämä nimittäin mahdollisti hämäränäön parantamisen) ja koko identiteetin. Koska Hätätilajärjestelmä ™ salli toiminnan keskittämisen täydellä teholla vain muutamaan asiaan kerrallaan, ei tässä tapauksessa ollut edes tarpeellista tiedostaa kuka oli, missä oli ja mitä yleensä tapahtui. Todellisuuden virheiden korjaaminen taas oli prioriteettilistan kärjessä, joten jostakin oli luovuttava.

Siispä Pankreas haahuili pian yksikseen hervantalaista kaksiota muistuttavassa, varsin sekasortoisessa huoneistossa tietämättä kuka oli, mistä oli tullut ja mitä tekemässä, mutta pystyi sen sijaan näkemään erittäin hyvin eteensä siitä huolimatta, että oli lähes pilkkopimeää.

Pankreaksen mieli teki jatkuvasti havaintoja, joiden tehtävänä oli kerätä dataa suuremman tehtävän ratkaisemiseksi, sillä vaikka Hätätilakäytäntö ™ olikin varsin käytännöllinen, siitä oli myös aina yhtä mukava päästä eroon, heti kun todellisuuden virheet olisi korjattu. Vaikka Pankreas olikin varsin erikoislaatuinen otus noin yleensä, siis verrattuna nyt vaikkapa ihan keneen tahansa tuntemaasi henkilöön, jopa hänestä oli aika ajoin mukava tietää kuka ja missä oli ja mitä oli tekemässä, ihan vaan koska se nyt sattui olemaan tavallaan kivaa aina silloin tällöin.

Pankreaksen mielen ongelmanratkaisukyky ei pettänyt tälläkään kertaa, siitä Pankreas olisi ollut huojentunut, jos huojentuminen olisi Hätätilakäytännössä ™ mahdollista. Lyhyen tutkiskelun jälkeen Pankreas oli löytänyt sekasortoista hervantalaiskaksiota muistuttavasta tilasta pari litran pulloa yskänlääkettä (Resilar), ruokasoodaa, otaksuttavasti hyvin kauan käyttämättä olleesta siivouskomerosta parin desin purkin sytyttimeen tarkoitettua, puhdistettua bensiiniä, sekä C-vitamiinitabletteja. Tottuneesti Pankreas kuumensi ruokasoodan uunissa kohottaen näin sen Ph-arvoa merkittävästi, sekoitti soodan yskänlääkkeeseen ja lisäsi sitten seokseen bensiiniä mahdollisten näin yskänlääkkeen dextrometorphaanin siirtyä voimakkaan emäksen vaikutuksesta bensiiniin. Pankreas erotteli liuoksen osat antaen niiden asettua kerroksittain muovipussissa ja otti sitten talteen bensiiniosion. Hän murskasi C-vitamiinipillerit ja sekoitti ne bensiiniin ja ravisteli seosta odottaen askorbiinihapon puolestaan imevän dextrometorphaanin itseensä. Toinen erottelu muovipussissa toikin sitten tulokseksi hivenen bensiiniltä tuoksahtavaa dextrometorphaania free base -muodossa, jota Pankeras ei vaivautunut kuumentamaan, vaan sekoittelipa sitä vain hetken bensiinijäämien haihduttamiseksi ja kulautti liuoksen suhteellisen tyynesti alas kurkustaan. Sitten hän asettui ulko-oven läheisyyteen odottamaan siirtymistään, otaksuttavasti jos Pankreaksen mielen Hätätilakäytännön ™ laskelmat milligrammoista painokiloja kohden pitivät paikkansa, noin dxm-plateaulle numero viisi ja siten myös todellisuuden virheiden korjautumista.

Suhteellisen lyhyen ajan kuluttua, mikä ei käytännössä merkinnyt Pankreakselle juuri mitään, sillä hänen ajantajunsa ei ollut lähelläkään kronotavisten vastaavaa, vaan hyvinkin toisenlainen, josta ehkä lisää myöhemmin. Joka tapauksessa verraten pian Pankreas havaitsi ilokseen, että pystyi havaitsemaan ilokseen, mikä merkitsi Hätätilakäytännön ™ kognitiivisten rajoitusten osittaista poistumista ja havaitsi samalla ilokseen, että tajusi todellisuuden olevan nyt aika tavalla vapaa pahimmista virheistä ja muutenkin sopivassa asennossa ulko-oven avaamiselle – sekä samalla sen aika tärkeän seikan, että muisti kuka oli, missä oli ja mitä oli tekemässä.

Mukavuuden tunne hiipi Pankreaksen aivoihin yhtä aikaa tarvittavien tietueiden kanssa.

Hän nimittäin oli Pankreas Kivi, korkealle edistynyt psykonautti, maailmanhistorian mystisimpien arvoitusten tuntija, suuri eurooppalainen kannabisguru, Intergalaktisten Neuvostojen agentti, orgoonienergian sovellusten suvereeni hyödyntäjä, delfiinin kielen lisensiaatti, multikronosisti, aikamatkaaja sekä kosmopoliittinen superhippi. Lisäksi hän sattui olemaan eräs niistä harvoista, joka oli koskaan onnistunut saavuttamaan korkeimpia arvoja sekä Vapaamuurareissa että Temppelinritareissa ja joka oli nykyiseltä Illuminatus-arvoltaan prefectin ja praetorin välimaastossa kuuluen ryhmään, josta valittaisiin seuraava Illuminatus Primus. Ja sitä paitsi: hän oli yksi niistä hyvin, hyvin, hyvin harvoista ja valituista henkilöistä, jotka koskaan olivat henkilökohtaisesti nähneet vedenpitävän ja kiistattoman todistusaineiston siitä, että Alien vs. Predator -elokuvan juoni on pääpiirteittäin oikeasti täysin totta.

Pankreas avasi oven ja astui ulos Napapiirille.