Dramaturgia korostaa kielen puhutun kuuloista vaikutelmaa ja antaa näyttelijälle mahdollisuuden tulkintaan replikoinnissaan.

Luku B, jossa ei ole mitään mielenkiintoista


- Kuri pitää olla, kuri. Muuten menee yhteiskunta nurin, Pankreas rallatteli ja leikkeli supercropatun Sensi Starin alalehtiä sidottuaan koko kasvin kukkivat osat eräänlaiseen verkkoon siten, että kukinnot saivat parhaan mahdollisen valon Pankreaksen 1000 watin suurpainenatriumlampusta, joka oli koteloitu ns. cool tube –ratkaisuun, jossa tuuletusilma kulki lasiputken läpi, jonka sisällä polttimo sijaitsi viilentäen polttimoa varsin tehokkaasti.


Tämän Esa oli myös lukenut kirjasta Marijuana Homegrowers Bible For Extreme High Yield Cultivation And Examination, by Fred Rosenbaum, muttei oikein ymmärtänyt milloin ja miksi. Hän kuitenkin muisti, että kirja olisi peräisin Pankreakselta, mutta tässä hänen muistonsa hyppäsivät ikävästi hiukan. Ne sijaitsivat jälleen edellisen päivän sijasta seuraavassa päivässä. Esa ei ihmetellyt tätä, mutta mietti, milloin kyseinen informaatio tulisi tapahtumaan niin, että siitä voisi irrottaa ne osat, joita muistikuvat eivät kunnolla kattaneet. Muistikuvilla kun on se piirre, että niistä on vaikea purkaa oikein mitään spesifiä, jos sitä ei alun alkaen ole tarkoituksella yrittänyt painaa mieleen.


Kun Pankreas sai latvomistyön valmiiksi, hän otti esiin pillerinpyörityslaitteen – varsin sofistikoituneen sellaisen ja avasi arkun jossa säilytti psykoaktiivisilla yhdisteillä suoritettavaa aikamatkailua varten tarvittavia kemikaaleja. Pankreas oli pitkään ollut asian harrastaja, aina perustamastaan Kuosikerhosta lähtien – ja mikäpä siinä, niillä eksperimentointi oli paitsi no, jos ei aina aivan hauskaa, kuitenkin aina tarpeeksi mielenkiintoista.

Tosin, suurin osa Pankreaksen saavuttamasta tietämyksestä erilaisten yhdisteiden avulla suoritettavasta aikamatkailusta oli peräisin Yhdysvaltojen puolustushallinnon vuosikymmenten aikana joko suorittamista, suoraan tai epäsuorasti rahoittamista, tai muuten vaan hallinnoimista tutkimuksista siitä, voisiko eräitä hallusinogeenejä käyttää supersotilashankkeisiin, aseteollisuuteen, vakoiluun tai muuhun kätevään, ja perustui kahden aika erikoisen taidon hallintaan, jotka taas olivat hiukan epävarma tekijä koko prosessissa.


Pitkään kyseiset menetelmät olivat olleet hankalia toistaa, hyvin salaisia (muka) ja kaikille osapuolille aika epämiellyttäviä. Suurin osa projekteista olikin lopetettu ja kaikki niitä koskeva aineisto tuhottu, mikä tietysti tarkoittaa sen varmistamista, että kyseinen materiaali on hyvin pian vapaasti kaikkien saatavilla internetistä, jos vain tietää mistä ja miten etsiä. Pankreas törmäsi moneen näistä toteutetuista tutkimuksista ja yhdisteli niitä pariin muuhun aika eksoottiseen kokeiluun etsiessään materiaalia Kuosikerhoa varten, ja tuli siinä sivussa kehittäneeksi kohtuullisen toimivan aikamatkustustavan ja keskittyi nyt kehittämään yhdistettä käyttökelpoisemmaksi erään ihan mukavasti maksavan amerikkalaisen lakifirman laskuun. Nimittäin, edes kohtuullisen tarkka, aikamatkustustapa, oli se sitten psykoaktiivisesti indusoitu tai ei, osoittautui erittäin tuotteliaaksi mikäli faktat todella voitiin jälkikäteen varmistaa.


Esimerkiksi alibiksi riitti hyvin, jos muisti hyvin tarkkaan muutoin merkityksettömiä tapahtumia. Tiesi esimerkiksi täsmälleen, milloin jossakin kaupunginosassa alkoi sataa vettä – oli psykoaktiivisesti indusoidulla aikamatkalla vain katsonut kelloa tietyllä hetkellä; siinä koko niksi. Näistä tiedoista voitiin kehitellä oikeastaan mitä tahansa. Tuottoisaa, valtavan tuottoisaa. Ja mahdollisti osittain Pankreaksen muita harrastuksia.


Ensimmäinen näistä menetelmistä, siis se, jolla aikamatkaaja pystyi palaamaan menneisyyteen, oli huomattavasti toista tapaa helpompi ja voidaan toki saada aikaan, ainakin jossain määrin, myös pelkästään korkealla keskittymisen asteella, mediaatiolla, hypnoosilla tai oikeastaan millä tahansa transsitiloja aiheuttavalla metodilla. Pankeras ja Esa käyttivät siis tätä ensimmäistä menetelmää testatakseen Pankreaksen erästä kehitysasteella olevaa oikeustieteellistä käyttötarkoitusta varten suunnittelemaa palveluratkaisua.


Toinen menetelmä puolestaan, tulevaisuuteen matkaaminen, oli hankalampaa. Ilmiöparin hallitsevampi (ja taaskin hankalampi) osa tunnetaan usein nimellä farseeing, ja on hyvin tunnettua esimerkiksi uhkapelaajien keskuudessa. Siinä ilmiön kokija saa lyhyen, usein sumean häivähdyksen usein hyvin lähellä sijaitsevasta tulevaisuudesta, kunhan on ensin onnistunut kehittämään tarpeellisen flown, esimerkiksi onnistumalla monessa peräkkäisessä nopanheitossa tai rulettikierroksessa. Farseeing on myös etäistä sukua ilmiöparin toiselle puoliskolle: erittäin vaikealle ja huomattavaa harjoitusta vaativalle tavalle tulla erittäin helposti erittäin hulluksi. Tämä tapahtuu indusoimalla voimakkaasti selkounta muistuttavaa tajunnan tilaa, eli tunnetummin lucid deaming -ilmiötä, mutta täydellisessä valvetilassa täydellisellä kontrollilla.


Selkounessa, eli tilassa, jossa unen näkijä ymmärtää olevansa unessa, on kohtuullisen helppoa aivan kohtuullisella harjoittelulla ryhtyä hallitsemaan untaan ja muokkaamaan mitä tahansa näkemäänsä erilaisia tapahtumia ja asioita synnyttäen, tai oikeastaan siis tehdä ihan mitä tahansa: luoda tyhjästä materiaa, hajoittaa ja hallita näkemäänsä ja kokemaansa todellisuutta – siis leikkiä eräänlaista ihmisjumalaa. Kyseessä ei tässä tapauksessa kuitenkaan ole selkouneen meno, edes suoraan valvetilasta (eli niin sanottu WILD, Wake Indused Lucid Dream -tila eli tutummin joillekin LaBergen ilmiö), vaan täydellisessä valvetilassa suoritettu omien sisääntulevien signaalien, kuten eri aistielimien tuottaman datan, täydellinen hallinta. Tämä on tavattoman vaikeaa, mutta pitkällä harjoittelulla ja varsinkin sopivilla kemikaaleilla aivan mahdollista ja ihan yksinäänkin, ilman aikamatkoja mahdollistavaa yhdistymistä ennaltanäkemisilmiöön, mahdollistaa monia, varsinkin Pankreaksen mielestä aivan järjettömän huikeita juttuja.


On nimittäin hyvin ikävää, jos vaikkapa aivan rauhassa puiston penkillä istuskellessa jokin kuumottava tai muuten epämiellyttävä näkökentässä oleva häiriötekijä, vaikkapa puistoa kyttäävä poliisiauto, haittaa muuten täydellistä kunnon juusto-kinkku-maksapasteijasämpylästä, suklaasta, kymmenprosenttisesta oluesta ja jättijointista koostuvaa hienoa lounashetkeä. Tällöin on puolestaan erinomaisen kätevää, jos häiriötekijän voi poistaa sulkemalla sen tuottamat signaalit omasta tietoisuudestaan ja kehittämällä tilalle jotakin paljon viihdyttävämpää, kuten esimerkiksi kesyjä hyppeleviä jäniksiä tai alastomia, nurmikentällä kirmailevia pikaluistelijanaisia.


Tämä toimii hyvin myös rumiin rakennuksiin, epämiellyttäviin ihmisiin ja tylsään maisemaan. Pankreas kertoi kerran huvikseen tehneensä Kemijärven keskustasta hiukan Cannes-tyyppisen hiekkarantabulevardin, jollaisista Pankreas piti kovasti ja josta olikin tullut oikein idyllinen, mutta juuri sen verran liian suuri ja yksityiskohtainen, että sen hallinnoiminen oli tullut ensin vaikeaksi ja osoittautunut sitten mahdottomaksi.


Lopulta oli käynyt selväksi, ettei Pankereas ollut pystynyt palauttamaan Kemijärveä entiselleen ja vielä pahempaa, nyt kyläpahanen näytti pysyvästi Pankeraksen kokemassa todellisuudessa siltä, kuin Kemijärven keskusta olisi kaikkine kemijärveläisineen törmännyt valtavalla voimalla eteläranskalaiseen rannikkoon kammottavan tuhoisin seurauksin. Näkymä jäi voimaan, eikä Pankereas sen vuoksi enää mielellään käynyt Kemijärvellä, mihin toisaalta ei ollut oikeastaan mitään syytäkään, sillä alun perinkin jotenkin säälittävällä ja turhalla tavalla lähes kaikessa epäonnistumaan onnistunut kaupunkiparka oli sittemmin lakkautettu kaikissa muissakin todellisuuksissa kokonaan, mikä toisaalta oli lähes kaikille varmaankin vain hyväksi. Paitsi tietysti kemijärveläisille, joista nyt ei liene suurtakaan väliä.


Jos nimittäin jätetään huomiotta se pieni epämiellyttävä seikka, että johtuen Kemijärven lakkauttamisesta kemijärveläiset pakenevat nykyään entistä useammin Rovaniemelle perustelemaan varsin yhdyssanavapaita omakustannesanomalehtiä, joihin sitten kirjoittelevat kammotavan tylsiä artikkeleja, jotka koskevat lähinnä moottorikelkkailua. Pahimmillaan tätä voi jatkua jopa vuosikausia. Onneksi vain hyvin harvoin tällaisen ”lehden” rahoitusmalli sallii läpyskän kotijakelun lisäämään entisestään postiluukusta tunkevan saastan määrää ja ilmaisnoutopisteethän taas puolestaan tarjoavat Rovaniemen kunnioitetuille ammattikuosaajille, eli tuttavallisemmin pehmeän pullon arskoille, hyvää eristysmateriaalia, jonka voi levittää alustaksi penkeillä istuskelua tai pitempääkin majoitusta ajatellen.


Tästä kuitenkin pääsemme todellisuuden muokkaamisen sinänsä hienon taidon pienehköihin varjopuoliin. Signaalien sulkeminen muokkaajan omasta tajunnasta ei poista niitä tietenkään yhtään mistään muualta, vaan on päinvastoin varsin tuskallista huomata ruman rakennuksen edelleen sijaitsevan vanhalla paikallaan juoksennellessaan sen kohdalla muokatussa todellisuudessa kulkevaa varjoisaa metsäpolkua iloisesti pompahdellen, unohdettuaan onnellisesti signaalien muokkaamisen kyseisen ruman rakennuksen osalta. Eikä rentouttavalta tunnu edes jättijointin sytyttäminen makoisan lounaan päälle, kun samalla äkkiä havaitsee ohitseen hyppelevien kesyjen jänisten muuttuvan kuumottavaksi poliisiautoksi. Tietysti nämä ovat lieviä ongelmia sen rinnalla, mitä pahimmillaan voi kuvitella sattuvan jos omaan, henkilökohtaiseen todellisuuteen kohdistetut muokkaukset pääsevät holtittomiksi ja ikävä totuus onkin, että monissa mielisairaaloissa oleskelee pysyväisluontoisesti henkilöitä, jotka joko näkivät kovasti vaivaa tämän taidon hankkimiseen tai jostain maailmankaikkeuden ikävästä oikusta oppivat kyvyn luonnostaan ja joutuivat sen vuoksi jonkinasteisiin tai ikävä kyllä usein aika pahoihin ja epämiellyttäviin vaikeuksiin.


- Ota tämä pilleri ja niele se. Tarvitsen hiukan apua erääseen tutkimukseen, Pankreas oli sanonut.


Esa otti pillerin varovasti ja katsoi sitä. Se oli syaaninsininen, paksu ja pyöreä tabletti, johon oli painettu tunnus.


- Tässähän on Keskustapuolueen logo, Esa sanoi.

- Niin, no joo.

- Niinpäs onkin, Pankreas sanoi.

- Mutta ei se oikeastaan haittaa, se vähän niin kuin kuuluu asiaan, jos sitä oikein miettii, hän jatkoi.


Esa epäröi hetken mutta nielaisi sitten pillerin ja hörppäsi Pankeraksen ojentamasta lasista päälle kirkasta nestettä, joka maistui Spriten ja Rössin valmistaman lömpin yhdistelmälle. Esa katsoi Pankreasta kysyvästi lasi kädessään.


- Sekin kuuluu asiaan. Eikä ole edes pahaa.

- Ota tuosta Dr. Pepper, jos siltä tuntuu.

Pankreaksen entertaining areaksi kutsumassa huoneessa oli suuri tynnyrinmuotoinen kylmäsäiliö, joka yleensä oli vähintään puolillaan limutölkkejä. Mitä ilmeisemmin Rantavitikan siideripalvelu, eli Rantsun Ritsaajat Ry toimitti siihen jatkuvasti täydennystä.

- Nyt voidaan hetki rauhoittua. Ai niin, ota tuosta vielä muffinssi ja pane se taskuusi. Se on aivan tavallinen muffinssi, Pankreas sanoi puolittain keittiöstä.


Esa ei ymmärtänyt, mutta päätti olla kysymättä. Hän otti korista muffinssin ja kävi laittamassa sen päällystakkinsa sivutaskuun. Pankreas oli sillä välin sytyttänyt suuren kynttilän, jonka hän asetti lautaselle keskelle lattiaa. Hän kaivoi jostakin pari valtavan suurta tyynyä ja viittasi kädellään Esan istumaan. Pankreas asetti matolle kynttilän viereen laatikon, jossa oli jointtipapereita, erilaisia filttereitä ja tipsejä, erinäistä asiaan kuuluvaa ja kuulumatonta sälää sekä tietenkin pussillinen hyvää Sensi Staria ja toinen, suurempi pussukka edellisen kesän satoa: kuuluisaa Pankreas Pearlia.


- Kääri vaikka jopo siinä ajan kuluksi. Kestää vähän aikaa ennen kuin voimme aloittaa. Minä ajattelin soittaa sillä aikaa vähän theraminia, Pankreas sanoi ja veti esiin toisen ison laatikon, joka sisälsi kenties maailman vaikeammin soitettavan soittimen, sitä kun ei kosketettu soitettaessa lainkaan.


- Mistä johtuu, että muistaa asioita, jotka tapahtuvat tulevaisuudessa?, Esa oli kysynyt.

Pankereas oli silloin pyytänyt häntä räpsyttelemään valokatkaisinta, sillä niin kannatti Pankreaksen mielestä muutoinkin tehdä aina silloin tällöin. Unessa valokatkaisimet eivät sillä lailla reagoineet. Ja kelloja oli vaikeampaa tulkita - niin ja teksti saattoi olla hankalalukuista. Mutta valokatkaisimet ovat hyviä, Pankreas sanoi. Ja jos muisti tehdä sitä valveilla, siis räpsytellä katkaisimia, muisti sitä tehdä unessakin – josta saattoi päätellä helposti olevansa unessa ja lähteä sitten vaikka lentoon. Tai bordelliin Karibialle, kuten Pankreas sanoi. Miksi lennellä tarkoituksettomasti kun voi näppärästi hankkiutua siisteille mestoille? Vaikka Goalle, tai jonnekin. Täysin ilmaiseksi, vieläpä. Katkaisimet kuitenkin reagoivat kuten kunnon katkaisimien tulee: ne katkaisivat. Ja vieläpä ikään kuin kaupan päälle, sytyttivät valot kiltisti kun niitä napsautti uudelleen.


- No, kuitenkin, Pankreas sanoi. Sitä kannattaa tosiaan muutenkin aina pitää taskussaan muffinssia, se on siihen tarpeeksi neutraali, eikä aiheuta ikäviä tuntemuksia, juurikaan ainakaan, Pankreas sanoi.


– Jos nimittäin joutuu ikävään tilanteeseen, eikä oikein tiedä mikä todellisuus on voimassa, voi aina tarkistaa taskunsa. Jos siellä on muffinssi, eikä esimerkiksi oravaa, sitä on kotona.


Aika helppoa, mutta tehokasta, Pankreas sanoi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti