Hannele

Kai siitä näki kauas, että se aikoi aloittaa. Ystävällinen, vanha kaljaukkokin siirtyi mahdollisimman kauas purkauksen tieltä.

- Mä en voi ymmärtää, miksi sä oot tuossa tilanteessa, Hannele ( fil.lis. D-kupit) sanoi ja oli juuri sillä tavalla kuin naiset ovat silloin, kun haluavat olla ylimielisen näköisiä.Suu vähän kireänänä, varmana siitä, etttä tukka on kauniisti ja uuden, henkkamaukasta tai mistälie lindexistä ostetusta tissiliivistä näkyy vähän sitä. Ikäänkuin malliksi. Jos siis on mitä näyttää.

Hannelella oli, ikävä kyllä.

- Mie en taas vittu oikiasti kestä, jos tuo vitun snadilaisvaikutteinenen ylleiskielisyys jatkuu vielä pitemmänki aikaa, Esa sanoi. - Mie saatan lähtiä vittuun. Ja lähenki.

Esa korjaili asentoaan ja tarttui laukkuunsa luodakseen vaikutelman poistumisesta.

- Ja siekö sitte taas oot se jumalan sana, joka määrää miten ihimisten pittää ees puhua, saatana!

Se suuttui.

Tuli hiljaisuus.

Se siis lopetti kun käskettiin. Hyvä niin.

Esa mietti, käskisikö sen painua oikeasti vittuun, koko muijan, mutta tuli ajatelleeksi asiaa tarkemmin, Ja Hannele ehätti ensin. Tietysti.

Aina.

- Mä oon tarjonnu tähän asti, että voiskohan sitä herrakin välillä?

Vittumaiseen sävyyn sanottu kysymys viilsi ilmaa.

- Miten niin missä tilanteessa minä sitten oon? Esa sanoi. - Siis tilanteessa. Missä?
Mikä se on sulle sitte? Esa meni alkuperäiseen.

Viiden pakan välihätäri. Tuli Esalle mieleen. Eipä ole aikoihin pelattu tuppea, hän kerkesi miettiä.

Hannele taas puolestaan heräsi vähän, reipastui. Tuli sen numero. Pelastus Esalle. Sitä, puhetta, se oli kai harjoitellut, opiskellut oikein, tiedä. Sanoi kuitenkin:

- Sinulla ei ole siis työpaikkaa, asuntoa eikä muutenkaan järkevää tekemistä. Ekkä sie oo saanu aikaseksi ihan mittään mitä sie meinasit viime vuonna tehhä! Ekkä sie saatana oo viittiny yhtään mittään! Ees kellään käyä, vaikkoot ollu ja kaikkia.

Se pääsi vauhtiin ja suistui kunnolla murteeseen.

- Ja sie saatana et ees Kurosilla viittiny, vaikka olit, ja kaikki ties. Arvaa häppeskö äitiski silimät vittu päästtään? Vähänkö hävetti kaikkia. Mie siinä koitin, että onha sillä Esalla, nii kaikkia.

- Mitä sulla vittu on? Ei sulla völökillä oo mittään, ei mittään!

- Paska sie oot, vittu!

Hannele veti henkeä.

Esan vuoro oli pakollinen:

- Ei ole. Ei ees ole. Ei ees nii hyvin ko niillä vitun afrikkalaisila, joille sie ite paskapää lähetit jouluna vittu vuohen. Aineetonta lahajaa. Voi vitun läski! Sinun oma siskos saatana ettiii Lidlin roskiksista syötävää. Ei kai siinä ko on, muttako jollaki ei oo! Ja se vuohiki varmaan auttaa aika kauas, niin varmaan. Tiiätkö mitä tapahtuu arviolta kuus minuuttia sen jälkeen ku se sun järjestös kiikuttaa niille sen vuohen? Etpä tietenkään. Tulee naapurikylän miehet paskasella pakulla, tappaa vuohen ja vie lihat, raiskaa tytöt ja ampuu loput. Jos mitään järkeä olis kellään, niin paikan päältä saa hyvinkin luotettavia AK47-rynnäkkökivääreitä, neljä lipasta ja parisataa patruunaa alle sadan euron. Ei ole vaikea käyttää, sen oppii lapsikin. Ja SILLOIN saattais naapurit miettiä kerranki, että josko menis toiseen kylään. Ei järjen hiventä, ikinä. Vittu!

Hannele vaikeni.

Esaa alkoi vituttaa.

Virhe. Ehkä olisi pitänyt sanoa vielä jotakin, Esa mietti, tai jotakin vähemmän.

Sillä aivan takuuvarmuudella kolme jonkin uskonnon joulutonttua olisi vielä pystynyt vielä paikkaamaan sen, mitä vääjäämättä seurasi.

- Vittu sie voit olla oikeesti kusipää.

Esa ei ollut varma löisikö Hannele. Se oli joskus lyönyt.

Se kaiveli käsilaukkuaan,

Ei Hannele lähtenyt, kuitenkaan. Joulun ihme.

- Seuraavan ostat ite, Hannele sanoi

Esa oli kertonut, jo tunnin ajan, miten temppeliritarit oikeasti olivat toimineet ja miksi paavi oli antanut ranskan kuninkaan suorittaa salamurhia, minkä Hannele oli hyväksynyt aluksi lähinnä säälistä, tai kuriositeettinä, mutta jossakin vaiheessa sietokyky oli ylittynyt.

Esa sanoi:

Mitä se sieki ajattelisit, jos mulla vain ois yks kaveri, tai vaikka jos ois tyttökaveri? Vittu sie et ajattele ikinä.

Esa piti taktisen tauon,

- Joulu ja kaikki.

Se jäi leijumaan ilmaan, pahasti.

Siskolikka. Vittupää.