Dramaturgia korostaa kielen puhutun kuuloista vaikutelmaa ja antaa näyttelijälle mahdollisuuden tulkintaan replikoinnissaan.

Santa Wants YOu


Just dropped in…

To see what condition my condition was in

Pankreas Kivi oli hyvällä tuulella. Ilma oli kirkastunut yöllisen myrskyn jäljiltä ja pakkasta oli sopivat kolme astetta. Toisin sanoen, oli pakkasilma, joka on juuri tarpeeksi kylmä hidastamaan molekyylien liikettä ja siten siis tarjoamaan lämpöisemmän ilman sisältämille molekyyleille paljon paremmat mahdollisuudet tulla aistituksi, muttei kuitenkaan liian kylmä etteikö ulkona voisi liikkua. Hän astuikin pian ulos talostaan, otti korvansa takaa muhkean jointin Pankreas Pearlia, sytytti sen iskemällä Marttiinillaan kipinöitä aina lapikkaassaan kuljettamastaan magnesiumpuikosta, kiskoi henkeä kunnes jointin pää hehkui tasaisen punaisena ja sitten pöhäytti ilmoille kunnon pakkashönkäyksen, joka sisälsi noin kaksinkertaisesti normaalin ihmisolennon tainnuttamiseksi tarvittavan annoksen kannabinoideja.


Kuten aina Pankreas huomasi mielihyväkseen, että pystyi lajittelemaan jonkin aikaa sitten kertynyttä dataa asiankuuluville paikoille. Hän arkistoi puolitietoiseen mieleensä metamuistitagin, joka johti seuraavaan tietueeseen:


N-arakidonyylietanoliamidi, eli Ananamidi on aivoissa esiintyvä endogeeninen kemikaali, joka sitoutuu kannabinoidi -reseptoreihin. Sen täydellinen tehtävä on toistaiseksi osittain epäselvä, mutta yksi merkitys sille on aivojen dopamiinitason ja kehon sisäisten ärsykkeiden hienosäätelijä. Kannabinoidireseptorit ovat aika tavanomaisia G-proteiinikytkentäisiä reseptoreja, joiden ligandit tunnetaan kannabinoideina. Nämä vaikuttavat elimistössä sitoutumalla solujen erikoistuneisiin valkuaisainemolekyyleihin, jolloin niiden toiminta muuttuu nähtävästi aina elimistön tarpeen mukaan. Kannabisreseptoreja on tiettävästi kahta eri tyyppiä, joista toiset (CB1-reseptorit) sijaitsevat aivoissa ja sitovat psykoaktiivisia kannabinoideja ja (CB2-reseptorit), puolestaan paikantuvat perifeerisiin kudoksiin ja sitovat enemmän ei-psykoaktiivisia kannabinoideja. Kannabisreseptoreja on todettu alkeellisilla eläimilläkin, joten fylogeneettisestä jakautumasta voidaan päätellä, että niillä on tärkeä biologinen tehtävä. Elimistön kannabinoidireseptoreilla ja endokannabinoideilla on nykyään merkityksellinen rooli monissa ihmisen elintoiminnoissa.


Noin, mietti Pankreas. Kaiketi tuosta ainakin osia löytyy tarvittaessa, ei sitä koskaan tiedä. Aina kannattaa hoitaa synapsijärjestelmäänsä. Ei siitä haittaakaan ole.


Kerta kaikkiaan Pankreas oli nyt erittäin hyvällä tuulella.


Sankka savu- ja höyryilvi peitti hänen kasvonsa hetkeksi ja jäi sitten leijailemaan paikoilleen kunnes muutaman sekunnin kuluttua kohosi hivenen ylöspäin ja suunnisti kohti poliisiasemaa. Se lisäsi Pankreaksen mielihyvää entisestään. Hän oli huomannut jo jokin aika sitten, että tiettyyn aikaan päivästä, yleensä aamuisin, hänen talonsa sijainti ja sitä ympäröivä mikroilmasto oli sellainen, että tuuli puhalsi pihan eräästä aivan tietystä paikasta täsmällisesti suoraan Rovaniemen poliisilaitoksen ilmanottoventtiileihin. Pankreas ei luonnollisestikaan pitänyt tätä ilmiötä sattumana ja pyrkikin hyödyntämään mahdollisuuden aina kun siihen oli pienikin tilaisuus. Muutenkin Pankreaksen mielestä oli jotenkin ironisen mukavaa asua hyvin lähellä poliisilaitosta, paitsi että se oli jotenkin turvallisen oloista, se toi mieleen ajatuksen joka sanoiksi muunnettuna olisi kuulunut kutakuinkin ”niin se maailmankaikkeus vaan toimii”, ja jota Pankreas ajatteli usein, vaikkakaan ei sanoiksi muunnettuna, vaan luonnollisten ja alkuperäisten ylempien symbolien avulla, jotka muuten sivumennen sanottuna ovat erittäin tärkeä asia hallita, jotta voisi edes kuvitella ryhtyvänsä opiskelemaan delfiinien kieltä.


Hän laittoi kuulokkeet korvilleen ja napsautti whyPodinsa päälle. whyPod oli Pankreaksen erikoisvalmisteinen, fataalisen depressiivinen iPod, johon oli asennettu erään nerokkaan ja luonnollisesti umpihullun teheranilaisen insinöörin luoma satunnaismuuttujasovellus ja joka aina käynnistettäessä kuulutti ensimmäisenä kaiuttimista arabiaksi:”On vain yksi Manowar ja Eric Adams heidän laulajansa!”. Lisäksi, kuten tietyllä tavalla depressiiviset ihmismieletkin, Pankreaksen whyPodin ydinohjelmisto oli tavattoman herkkä aistimaan muutoksia planetaarisessa värähtelykentässä reagoiden noihin muutoksiin myöskin ihan samaan tapaan kuin depressiiviset ihmismielet: täysin tiedostamatta ja yleensä oikeaan, eli kulloisistakin vaihtoehdoista juuri siihen pahimpaan mahdolliseen, osuen. Nyt whyPod, joka yleensä tähän aikaan vuodesta suostui soittamaan vain ja ainoastaan Sisters of Mercya, valitsikin satunnaismuuttujasovelluksensa avulla Pankreaksen kuultavaksi industrialtrashia ja gangstarappia yhdistelevän Subhumanus-yhtyeen esittämän, enimmäkseen velkojen perinnästä kertovan herkän balladin ”Kaikin tarpeellisin keinoin”. Tätä Pankreas piti äärimmäisen hyvänä ennusmerkkinä ja tulkitsi ajan olevan erittäin suotuisa pienelle kävelyretkelle.


Yöllä oli satanut lunta, mikä Napapiirillä oli toki yleistä tähän aikaan vuodesta, mutta mikä yhdistettynä lumisateen loppumiseen päivän ajaksi (ei niin yleistä, sillä päivä Napapiirillä joulukuun alussa kestää vain muutamia tunteja) myöskin mahdollisti erinäisten ley-line -geometriikkaan liittyvien tutkimusten teon luonnonvalossa.


Pankreas piti Napapiiristä ja Rovaniemestä kovasti, toisin kuin esimerkiksi Esa Ferdinand Ukkonen, joka epäonnekseen oli ajautunut työkseen promotoimaan Rovaniemeä aitona Joulupukin kaupunkina – ja vihasi työtään melkoisesti. Pankreasta huvitti erityisesti Joulupukki – hänen tapanaan oli asettautua katselemaan Napapiirin Joulupukkimaan keskusaukiolle, rehellisesti reiluissa deeleissä, lähes epileptisesti vilkkuvia jouluvaloja, joita oli ahdettu yhteen valtavaan joulukuuseen varmuudella tuhansia kappaleita ja kuuntelemaan samalla joululauluista sovitettuja marssilauluja, joita tulvi joka puolella aukiota olevista kaiuttimista. Kuvasta puuttuivat ainoastaan tonttujen rivistöt, jotka ryhdikkäinä uniformuissaan, Johtajalleen uskollisina ja fanaattista tahtoa puhkuen kohottaisivat kätensä Joulupukkitervehdykseen marssiessaan täsmällisessä järjestyksessä ohi Joulupukin tornin, johon muuten oli kuin olikin kiinnitetty valtava kuva Pukista itsestään. Nuo tonttujen rivistöt tosin oli suhteellisen helppo kuvitellakin, sen verran absurdi tunnelma paikassa vallitsi. Pukin kuva, joka oli muuten otettu siten, että seisoitpa missä kohtaa aukiota tahansa, Pukin katse tuntui kohdistuvan juuri sinuun, peitti koko tornin ja koko aukion halkaisi kuvitteellinen maahan merkitty Napapiiri, jonka ylittämisrituaaleissa japanilaiset turistit kuvasivat toisiaan.


Pankreaksen mielestä kokonaisvaikutelma oli sen verran outo, että vähänkään mystiikkaan ja varhaisiin symboleihin perehtyneelle kokemus antoi todellakin paljon ajattelemisen aihetta. Pankreas suosittelikin (kuten myös Esa joskus vaikkakin vastoin todellista mielipidettään) kaikille tapaamilleen henkilöille käyntiä Napapiirin Joulupukkimaassa, se oli Pankreaksen mielestä yksi niistä asioista, jotka jokaisen itseään kunnioittavan psykedeliaharrastajan oli elämänsä aikana koettava ainakin kerran. Herkemmällä psyykkeellä varustetuille tämä huvitus voi tosin olla vaaraksikin, sillä tuossa paikassa oleskelu voi nimittäin helposti laukaista myös paniikkihäiriökohtauksen, jopa sellaisissa miedoissa, pienissä puolen jointin pehmoisissa. Puhumattakaan niistä kemikaalimääristä, joita Pankreas käytti ihan vaan huvikseen – eikä vaikkapa esimerkiksi tutkiakseen Suurten Muinaisten Hullujen Jumalolentojen salaisuuksia professionaalimmassa mielessä, mihin taas tarvittiin annoksia, jotka eivät paitsi tapa, myös herättävät sinut tappamisen jälkeen uudelleen henkiin, tappavat uudelleen, herättävät taas takaisin ja tappavat vielä ainakin kerran. Joten Joulupukkia kohtaan on jokaisen psykonautin aina syytä harrastaa sopivaa kunnioitusta, ellei sitten halua päätyä pehmeiden seinien keskelle kuuntelemaan päänsisäisiä tipetipetiptap-tyyppisiä jollotuksia koko lopuksi aikuisiäkseen.


Tänään Pankreas päätti kuitenkin suunnata kävelyretkensä toiseen tärkeään kohteeseen Rovaniemellä, Ounasvaaralle, jonka korkein huippu muuten on Pankreaksen mukaan kuvattuna erittäin merkityksellisessä Nicolas Poussin -nimisen taiteilijan teoksessa Et in Arcadia Ego (1638), tai Sheapareds of Arcadia, jolla nimellä taulu myöskin usein mainitaan, kuinka vain. Teos on siinäkin mielessä merkityksellinen, että se liittää saumattomasti (tietysti Da Vincin Viimeisen ehtoollisen lisäksi) Joulupukin palvonnan linkiksi vielä selvittämättömien vihjeiden sarjassa, joka vääjäämättä johtaa Temppelinritarien varjelemien salaisuuksien, lähinnä Graalin maljan eli Jeesuksen ja Marian sukupuun tai Kuningas Salomonin aarteiden tai yleensä nyt sen sellaisen jäljille.


Koska Rovaniemen ainoa bussilinja nro. 5 ei sillä hetkellä kulkenut, eikä luonnollisestikaan olisi muutenkaan kulkenut kuin kappaleen matkaa toivottuun suuntaan, kuten se teki aina, syistä joita edes Pankreas ei tiennyt. Bussilinja nro.5, jonka vaihtolippu Rovaniemen toiseen ainoaan todellisessakin elämässä kulkevaan bussilinjaan nro. 14, joka ei siis tosin ollut Rovaniemen bussilinja lainkaan, vaan Muurolan, maksoi 6 euroa oli legendaarinen myös siksi, että joistakin metafyysisistä välttämättömyyksistä johtuen se oli aidosti todella onnistunut kaikessa epäonnistuneisuudessaan: se oli valtavan pitkä linja, joka yhdisti kaksi Rovaniemen kaukaisinta kaupunginosaa, joissa asuvat ihmiset eivät halunneet olla missään tekemisissä siinä toisessa kaupunginosassa asuvien ihmisten kanssa, vaan keskittyivät rähisemään kumpikin joukkio omassa, täsmälleen samanlaisessa lähiökuppilassaan, joilla mitä ilmeisimmin oli sama omistaja, joka ymmärrettävistä syistä joutui elämään eräänlaista kaksoiselämää, salanimine kaikkineen.


Ja kun linja vielä oli suunniteltu erittäin suurella entusiasmilla ja tehokkuudella optimoimaan pitkän matkan vaatima nopeus siten, ettei se juurikaan pysähdellyt, se ei palvellut tosiasiassa yhtään ketään, mikä tietysti oli harmillista, koska linjan vuoroja lisättiin jatkuvasti jotta ihmiset käyttäisivät linjaa enemmän. Ehkä niistä voidaan lopulta konstruoida näppäriä opiskelija-asuntoja, kaikki on mahdollista, Pankreas mietti. Luonnolla on tapana korjata itsensä.


Pankreas päätti siis tosiaankin jälleen kerran kävellä koko matkan vaikka edessä olisi vielä jonkin verran kiipeämistäkin. Eräs Rovaniemellä asumisen kiistattomimmista eduista on jatkuvasti kasvava fyysinen kunto sekä kyky sietää suurella taajuudella vaihtelevia fysikaalisia olosuhteita julkisten liikennepalveluiden ja kunnallistekniikan optimoinnin ansiosta. Elämä on sitä mitä kulloinkin teet, mietti Pankreas ja kiipesi kohti Ounasvaaraa.


Selventääksemme hieman Pankreaksen mietteitä Nicolas Poussinista ja Ounasvaarasta, todettakoon niille, joita Da Vinci -koodit eivät kiinnosta (ja joiden ei ehkä siis pitäisi jatkaa Pankreakseen tutustumista tämän pidemmälle, paitsi jos haluavat aidosti rankaista itseään jostakin pahasta teostaan) lyhyesti vain, että kyseinen Poussin on varsin kaunis, maisemallinenkin teos, jota säilytetään Louvressa (se on se suuri museo Ranskassa), mutta että siinä eivät ikävä kyllä näy tissit.


Muille halukkaille voidaan kenties tässä vaiheessa vielä kertoa, että kyseinen teos ja sen enigmaattinen latinankielinen motto Et In Arcadia Ego, ovat antaneet paitsi vakaville taiteentutkijoille, myös hivenen vapaampaa tulkintaa harrastaville tutkijoille, niin sanoaksemme, aika paljon, vaikkapa nyt betonia arkkuun.


Teoksen sanotaan sisältävän vihjeitä Jeesuksen ruumiin jäännösten olinpaikasta ja, tuota, oikeastaan nyt vähän kaikesta muustakin ja totuus, kuten Pankreas sen sanoo – on kaikkea tätä, kaikkea tuota ja vieläpä vähän lisää. Esimerkiksi teoksen mottoa on selvitelty maailman johtavien krypto- ja piilosanatyyppisten ristikoiden taitajien toimesta tarkoittamaan anagrammina esimerkiksi: I! Tego arcana Dei, eli Väisty, säilytän Jumalan salaisuutta, tai lisättynä täydelliseksi latinan lauseeksi sum-päätteellä: Arcam Dei Tango Iesu, eli: Kosketan Jumalan – Jeesuksen hautaa.


Pankreas itse puolestaan esitti hiljattain Saunier societyn kokouksessa pitämässään esitelmässä Rennesissä, anagrammin tulevan hänen tutkimuksiensa mukaan Itä-Bulgariaa 200-luvulla kansoittaneen varsin huonosti tunnetun traakialaiskansan käyttämästä tavasta kirjata latinaa traakialaisittain ja tarkoittavan vapaasti englanniksi käännettynä suurin piirtein: All your base are belong to us, minkä Saunier-seurailijat innokkaasti merkitsivät mutisten mustiin muistikirjoihinsa.


Poussinin teoksesta Pankreas kertoi lisäksi, että vaikka vasemmalta lukien toisen paimenen varjon merkityksestä tehty yleinen tulkinta onkin uskottava, se ei tee sitä oikeaksi. On hivenen liian helppoa, sanoo Pankreas, tulkita varjon merkitykseksi jotakin niin lällyn ylimalkaista kuin taiteen itsensä (teoksessa naisfiguurin representoimana) raison d’être kommunikoida kaikennäköistä töttöä ihmisille noin niin kuin yleensä ja kuoleman takaa ja jaadijaadijaa ynnä sen kaltaista humanistista höpötykseen ja lohdulliseen hötsöntötsöön perustuvaa tulkinnallista silittelyä. Ei edes Poussin voinut olla niin vitun nössö, Pankreas todistaa. Toinen tulkinta, jossa varjon muodostama käsivarren ja pystyyn ojennetun etusormen (jota voit verrata esim. Da Vicin ehtoolliseen, jos viitsit) symboli liitetään Johannes Kastajaan on sekin sinänsä uskottavaa, koska katoliselle kirkolle piruilu sillä lailla ihan hiljaa vaan ja vaivihkaa, inkvisition samalla kolkutellessa jo ateljeen ovia oli kai tuohon aikaan suosittua ja luultavaakin, muttei aina niinkään totta, paitsi sattumalta hiukan, kuten kaikki, sanoo Pankreas.

Sen sijaan jos satut asumaan Rovaniemellä, huomaat pian, että Joulupukki, eli Pyhä Nikolaus, esitetään lähes aina täsmälleen samanlaisessa asennossa, oikea käsivarsi oudolla tavalla vääristyneessä kulmassa ja etusormi ojennettuna, hiukan perspektiivistä irrallaan. Pankreaksen mielestä sattumaa on vain ajankohta, eikä sekään kovin paljon. Tietyillä symboleilla ja tavoilla ilmaista kätkettyjä salaisuuksia on nimittäin tapana tulla esiin aina uudelleen ja uudelleen, vaikkei juuri tämän Joulupukkia esittävän kuvan tekijä sitä tiedostaisikaan. Pankreaksen mukaan paljon vaikeampaa kuin varmistaa minkä tahansa asian säilyminen valtavan mittavia aikoja, on estää niitä tekemästä niin. Kaikki kun todellakin tuppaa putkahtamaan esiin jossakin vaiheessa aina jossakin, se kun kuuluu universumin olemukseen, eikä sitä oikein voi estää tapahtumasta. Jopa sen hidastamiseen edes nyt sanotaan vaikka kymmeneksi vuosisadaksi tarvitaan melkoisia salaliittoja, valtiobudjettien verran rahoitusta ja järjettömyyksiin asti vaivaa.


Nikolaus itse muuten, Pankreas sanoo, oli eräs smyrnalainen irstailija, joka hankki itselleen kolme vaimoa lahjomalla heidät ulos bordellista säkillisellä kultakolikoita. Nikolauksen pyhimysperinne puolestaan ei ole mikään ihme, mieshän oli upporikas. Joka tapauksessa, ns. Joulupukkitervehdys, jonka siis voi hyvin tietyissä olosuhteissa kuvitella tonttupataljoonan tai prikaatin suorittamaksi, on Pankreaksen mukaan hyvin merkityksellinen symboli ja liittyy paitsi Graalin maljaan, myös aivan tiettyyn geometriaan. Jos esimerkiksi, ja tämä on helpoimmasta päästä Pankreaksen esimerkkejä, nimittäin Etelä-Ranskassa sijaitsevista Rennes Le Cheteu´n liepeillä toimineista Temppelinritareiden linnoitusten muodostamasta kolmiosta otetaan kartalla keskipiste ja vedetään siitä suora linja Ounasvaaraan, Napapiirille, huomataan, että tasakylkisen kolmion kolmas piste sijoittuu aika tarkkaan Kuolleen meren lounaisrannalle, Khirbet Qumranin muinaisen kaupungin kohdalle, josta, kuten monet tietävät, viisikymmenluvulla kaivettiin esiin eräitä kääröjä, joiden todellisen sisällön katolinen kirkko on aika hyvin onnistunut tähän mennessä salaamaan erinäisillä hämmennyksillä ja huijauksilla.


Pankreas katseli alas Ounasvaaralta, jonne oli juuri kiivennyt, kohti Napapiiriä ja mietti. Kaiken kaikkiaan Rovaniemi on varsin kiinnostava ja keskeinen paikka maailmassa – on suuri onni asua juuri täällä, Pankreas mietti.


Niin se maailmankaikkeus vaan toimii, hän mietti sitten ensin delfiiniksi ja sitten sanskriitiksi.

Sitten Pankreas ryhtyi hitaasti laskeutumaan takaisin kohti keskustaa ja sytytti neljännen jointin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti